László Krasznahorkain maailmantutkimusvaiheen teoksiin lukeutuva, vuonna 2008 ilmestynyt Seiobo tuolla alhaalla julkaistaan maaliskuun lopussa Teoksen kustantamana. Tulevan suomennoksen ja aiemmin suomennettujen teosten välissä on kulunut paljon aikaa, noin 20 vuotta, ja aika on vaikuttanut romaaneihin.

  • Selkein piirre on ehkä se, että varhaisimmat teokset kuten Saatanatango ja Vastarinnan melankolia sijoittuvat Unkariin. Sittemmin kirjoissa on kierretty ympäri maailmaa, kunnes sitten viimeisimmissä teoksissa palataan jälleen Unkariin, kertoo kääntäjä Minnamari Sinisalo.

Seiobossa liikutaan Euroopan lisäksi paljon myös Japanissa ja Kiinassa. Paikan lisäksi teos liikkuu ajassa, osa kertomuksista sijoittuu nykyaikaan, osa vuosisatojen päähän.

  • Elämänsä loppuvaiheessa ihmiset muuttavat usein lapsuutensa maisemiin. Báró Wenckheim hazatér –romaanin (suom. Paroni Wenckheim palaa kotiin) jälkeen Krasznahorkain romaanit ovat sijoittuneet yhä enemmän Unkariin. Myös hänen viime syksynä ilmestynyt uusin teoksensa sijoittuu Unkariin, hän jatkaa.

Kielen ja tyylin tuottamat haasteet

Lisäksi Krasznahorkain kieli on muuttunut uran aikana.

  • Näkisin, että Krasznahorkain varhaisemmat teokset ovat kieleltään haastavampia kuin myöhemmät. Vastarinnan melankolian muodostama kielellinen solmu on tavallaan tiukempi kuin Seiobon. Ja myöhemmissä teoksissa solmua ei ole välttämättä juuri ollenkaan, uusin teos on lukijalle suorastaan armollinen. Myöhemmissä teoksissa huumori on voimakkaammin läsnä, huomauttaa Sinisalo.

Myös sanasto on haastavaa. Teksteissä käytetään paljon eri tieteenalojen hyvin yksityiskohtaista sanastoa, esimerkiksi solubiologiaan tai geometriaan, geologiaan liittyen. Näiden selvittäminen vaatii paljon taustatyötä. Pitää etsi Suomesta asiantuntijoita, jotka sitten kertovat, miten asia sanotaan suomeksi.

  • Kieli on sekä monimutkaisen koukeroista ja rakenteellisesti haastavaa että aika tiivistä. Unkari on hyvin tiivistävä kieli, ja Krasznahorkai käyttää tiiviyttä todella tehokkaasti hyödykseen, lisää Sinisalo.

Nämä haasteet ovat kuitenkin mieluisia kääntäjälle.

  • Krasznahorkain teksteistä on helppo pitää. Niistä jaksaa innostua yhä uudelleen, koska niistä löytyy joka lukukerralla jotain uutta, uusia ulottuvuuksia ja kielellisiä nyansseja. Hänen kuvaileminaan henkilöhahmot ja heidän ajatuksensa, maisemat ja mielentilat on helppo nähdä ja ymmärtää. Tämä helpottaa suomennostyötä: asialle on helpompi löytää kielellinen muoto, kun sen hahmottaa, tuntee ja tunnistaa.

Krasznahorkain ympäri menevää, palailevaa tyyliä ei löydy helposti muualta.

  • Krasznahorkain ikuisesti palaava ja ympyrää pyörivä tyyli palvelee rytmiä, toistojen muodostama spiraali on hänellä hyvin keskeinen. Vastaavaa on ehkä vaikea löytää, mutta pitkiä virkkeitä ja toistoa löytyy toki muiltakin, esimerkiksi Kertészin pohdiskeleva kieli tekee vähän samankaltaista liikettä, avaa Sinisalo.

Irmeli Kniivilä ja Minnamari Sinisalo.

Krasznahorkain tyyliin ovat vaikuttaneet kirjailijaa itseään innostaneet Franz Kafka, Dostojevski, Faulkner, unkarilaisista Hajnóczy, Pilinszky, Mészöly ja Berzsenyi sekä kaukoidän maiden kirjallisuusperinteet.

Lisääntynyt kiinnostus

Nobel-palkinnon myötä kiinnostus Krasznahorkaita kohtaan on lisääntynyt. Tämä näkyy kirjaston varauksissa, lisäksi kaikki jäljellä olleet kappaleet ehdittiin ilmeisesti jossain vaiheessa myydä loppuun sekä Unkarissa että Suomessa ja muissa maissa.

  • Kun aiemmin kysyttiin, kenen teoksia käännän, ei Krasznahorkaita juurikaan tunnettu. Nyt hänet on helpompi laittaa kartalle, lisää Sinisalo.

Kääntäjän mielestä Nobel-palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

  • Hän on maailmankirjallisuudessa aivan omanlaisensa kirjoittaja. Hänen poetiikkansa on aika omalakista. Jaksaa ihmetyttää, miten hienosti teokset ja yksittäiset virkkeet on rakennettu. Palkinto meni kyllä oikealle henkilölle.

Krasznahorkain teoksia kohta kymmenen vuoden ajan suomentanutta Minnamari Sinisaloa voisi pitää Krasznahorkaihin erikoistuneena kääntäjänä.

  • Puhun hänestä ja hänen kirjoistaan mielelläni, joten sinällään erikoistuminen ei ole ollenkaan huono asia. Toki kääntäisin muitakin ilomielin, esimerkiksi Edina Szvorenia. Toinen suosikkini on Ervin Lázár, jonka kirjoja on yritetty markkinoida Suomeen, mutta niitä on pidetty lastenkirjoiksi liian pitkinä. Myös runoutta kääntäisin mielelläni, luettelee Sinisalo.

Szvorenia ja muuta kirjallisuutta

Suomi-Unkari Seuran 75-juhlavuoden kunniaksi julkaistuun novelliantologiaan hän käänsikin Edina Szvorenin teoksen.

  • Novellikokoelma on minusta onnistunut ja ilahduttavan laaja katsaus Unkarin nykykirjallisuuteen. Useammastakin novellista tulee olo, että näitä voisi lukea lisää. Kokeilevan kirjallisuuden ystävänä näkisin mielelläni myös vähän anarkistisempaa kirjallisuutta, kertoo Sinisalo.

Unkarilaista kirjallisuutta suomennetaan valitettavan vähän.

  • Muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta käännetään vain rajallisesti. Unkarista käännetyt teokset ovat olleet usein aikuisille suunnattua kaunoa, klassikkorunoutta, Nobel-voittajia, dekkareita, toki joskus jotain muutakin.

Suomesta käännetään unkariksi paljon lastenkirjallisuutta, jossa myös fyysiset kirjat pärjäävät edelleen äänikirjoille, ja uusia lukijoita tulee jatkuvasti lisää.

Seiobo tuolla alhaalla –käännöksen valmistuttua Sinisalon tähtäimessä on jo seuraava teos.

  • Krasznahorkaita pitää nyt tietysti kääntää lisää. Tällä hetkellä minua houkuttelisi uusin teos, A magyar nemzet biztonsága (suom. Unkarin kansallinen turvallisuus), se on hauska. Se on myös vähän lyhyempi, hyvinkin kevyehkö ja hauska, helppolukuinen, ja siinä on hauska juju, Sinisalo kertoo.
  • Kääntäisin mielelläni myös Edina Szvorenin absurdeja, äännevetoisia novelleja, yleensä naiskirjailijoiden tuotantoa, esimerkiksi Magda Szabón vielä suomentamattomia teoksia. Ja tietysti Ervin Lázárin satuja sekä runoutta ja tuoretta kokeilevaa kirjallisuutta, kaikenlaista!

Teksti ja kuva: Botond Vereb-Dér