Millä sivulla oet kirjan kansi

Seuramme 75-juhlavuoden kunniaksi julkaistu novelliantologia Millä sivulla olet on toteutettu aidosti yhteisön voimin. 27 kirjailijan novellit käänsi 20 kääntäjää. Monet heistä kääntävät kirjallisuutta ammattinaan, mutta monet ryhtyivät unkarilaisen kirjallisuuden kääntämiseen harrastajina. Lopputulos oli kuitenkin kielellisesti tasokas – kiitos siitä Outi Hassin perusteelliselle kielentarkastukselle.

Kääntäjät tulivat projektiin mukaan eri syistä.

– Aiemmin SUS oli järjestänyt Sándor Kányádin ja Sándor Petőfin runoihin liittyviä käännöskilpailuja, joihin osallistuin. Positiivinen palaute kannusti minua kokeilemaan novellin kääntämistä, vastaa kysymykseen Kaija Tuppurainen.

Samoihin kilpailuihin aiemmin osallistunut unkarin kielen opiskelija Elli Savisaari innostui myös projektista. Hänelle, samoin kuin Tenho Takalolle ja Oskari Lumpeelle, kaunokirjallisuuden kääntäminen oli uutta asiakirjallisuuden jälkeen.

– Käännöstyöhön ryhtyminen oli itselleni myös jonkinlainen velvollisuus Suomi-Unkari-seuran jäsenenä, lisää Takalo.

Projekti antoi ikkunan unkarilaiseen nykykirjallisuuteen. Vilmos Kondorin romaanien kääntäjänä tunnettu Tähti Schmidt tuli ilomielin projektiin mukaan. Emma Pitkäsalo piti projektia mielenkiintoisena.

– Koska olin mukana jo lukemassa ja valitsemassa novelleja, pidin itsestään selvänä, että myös kääntäisin muutaman novellin, vastaa Irmeli Kniivilä.

Suhde unkarin kieleen

Unkaria pitkään harrastaneelle Irmeli Kniivilästä oli mukavaa kokeilla unkarinkielisten kirjojen lukemisen sijaan kääntämistä. Kaija Tuppuraisen johdatti unkarin kielen pariin hänen ystävänsä Outi Karanko, jonka järjestämille kesäkursseille hän osallistui noin 20 kertaa. Emma Pitkäsalo asui 13-vuotiaaksi asti Unkarissa ja haluaa ystäviensä takia ylläpitää kielitaitoaan.

– Pidän myös unkarin osaamistani suurena valttikorttina käännösalalla.

Sanna Tiirikainen kiinnostui teininä suomalais-ugrilaisista kielistä ja rupesi opettelemaan unkaria.

– Saan tehdä töitä unkarin kielellä tai sen parissa jatkossakin. Silloin tällöin havahdun siihen, kuinka mahtavaa on päästä ylläpitämään kielitaitoa jokapäiväisessä elämässä – se ei ole itsestäänselvyys Suomessa asuessa.

Elli Savisaari ja Oskari Lumme kiinnostuivat unkarin kielestä kielisukulaisuuden takia.

– Lopulta juuri unkarin kieli vei mukanaan, kun tutustuin siihen ja unkarilaiseen kulttuuriin kesäyliopistossa Debrecenissä. Minusta on edelleen riemastuttavaa huomata, kuinka samanlainen logiikka kielissämme on, vastaa Savisaari.

– Unkarin kielen osaaminen antaa minulle mahdollisuuden näyttää konkreettisia esimerkkejä siitä, miksi suomi kuuluu unkarin kanssa samaan kieliperheeseen. Vaikka kielet ovat muokkautuneet erilaisiksi, niissä on säilynyt paljon yhteisiä, ikivanhoja aineksia, miettii Lumme.

Tenho Takalo pääsi matkustamaan Unkariin jo 60-luvulla.

– Ensimmäinen ulkomaanmatka on kuin ensirakkaus: se ei unohdu koskaan! Näin kävi ainakin minulle: ”Unkarista tuli kohtaloni”, ja vaimoni unkarilaisesta ystävästä ensimmäinen ulkomaalainen kirjeenvaihtotoverini.

Lisäksi hän osallistui yliopisto-opintojensa aikana silloisen lehtori Sándor Csúcsin unkarin alkeiskurssille.

– Hän oli opettajana ja persoonana minulle mieleinen.

Novellien valinta

Novellien valintaankin löytyy monenlaisia perusteita. Harrastajille tekstien pituudella oli merkitystä. Jos kieli olisi osoittautunut hankalaksi ja vaikeaksi, lyhyempi novelli olisi kuitenkin merkinnyt pienempää työmäärää.

Kondorin kirjoja aiemmin kääntäneelle Tähti Schmidtille kirjasta löytyvä Kondorin novelli oli ilmiselvä valinta.

– Tamara-novellin valitsin, koska se viehätti minua – koiran ja ihmisen välinen suhde, novellin maagiset elementit, tunnelma, hän jatkaa.

Schmidtin kolmas käännös varmistui vasta myöhäisessä vaiheessa, mutta novellin tunnelma vaikutti juuri hänelle mieluisalta.

Emma Pitkäsalon kääntämä teksti osoittautui sopivaksi haasteeksi.

– Lähtötekstissä on unkarille tunnusomaisia monimutkaisia virkkeitä, joista syntyi hyvää pohdiskeltavaa vastavalmistuneelle käännösviestinnän maisterille.

Elli Savisaari piti myös tekstin aiheuttamista haasteista.

– Pidin novellin rytmityksestä, jonka lisäksi kiinnostukseni heräsi törmätessäni moneen kohtaan, joita en aluksi ymmärtänyt. Lopulta näitä kohtia oli vielä paljon enemmänkin, mutta oli mahtavaa, kun ne lopulta ratkesivat!

Sanna Tiirikainen valitsi hänen tuntemansa henkilön novellin pitkästä listasta. Samoin teki Irmeli Kniivilä.

– Anna T. Szabó on pitkäaikainen, hyvä ystäväni. Pidän hänen tyylistään, mielipiteistään ja aiheistaan. Minulle oli itsestään selvää, että kääntäisin Soolo-novellin.

Kniivilä valitsi lisäksi Jenein Vanhuksia, koska niiden lyhyissä novelleissa oli kiinnostavia näkökulmia vanhuuteen.

Novelliantologian kokonaisuus sai kiitosta kääntäjiltä.

– Olen kovin ilahtunut ja tyytyväinen antologiaan kokonaisuutena. Eri ikäpolvien kirjailijoita, vaihtelevia aihepiirejä, mukana hieman politiikkaakin. Valikoima tähän kirjaan oli poimittu yli 300 novellin joukosta. Kunnioitettava työmäärä edelsi valintaa ennen kuin lopulta käännettäväksi tuli 27 novellia, summaa Kaija Tuppurainen.

Oskari Lumme löysi novellien yhteisen tekijän.

– Kaikki novellit kertovat jollakin tavalla yhteyden katkeamisesta. Kosketus johonkin on kadonnut. Se voi olla sukupolvien välinen yhteys tai yhteys aviopuolisoon, maantieteellinen ja henkinen etäisyys kadotettuun kotimaahan, yhteys menneisyyden tuttuihin tai muistoihin. Se tarkoittaa aina myös yhteyttä omaan itseen.

Elli Savisaaren mielestä kokoelma saattaa olla hieman synkkä. Irmeli Kniivilä taas korostaa, että kirjaan on valittu paljon uusia nimiä. Kirjasta tuli moniääninen ja monipuolinen.

Kääntämisen haasteet ja hauskuudet

– Haastavinta oli esimerkiksi hän-sanan käyttö ja viittaus; unkarissa kun sitä ei tarvitse painottaa ja sanoa erikseen samalla tavalla kuin suomessa. Tästä puhuimme Outi Hassin kanssa paljon. Hauskaa oli tehdä ahaa-havaintoja ja keksiä tekstiin sopivia sanoja, vastaa Irmeli Kniivilä.

Kaija Tuppuraisen mielestä on yritettävä katsoa tarkasti, välittyvätkö tekstin sanoma, sisältö ja vivahteet toiselle kielelle.

– Väärälle polulle on helppo eksyä. Minulle tuotti tuskaa voimasanoihin ja huumeiden käyttöön liittyvä terminologia. Niitä ei ollut unkarin opettajieni kursseilla juuri käsitelty. Onneksi apu löytyi läheltä. Saatoin keskustella sähköpostitse Budapestissä asuvan tyttärentyttären kanssa näistä ongelmista, hän jatkaa.

– Erityisen hauskaa mielestäni oli pyrkiä saamaan pitkät virkkeet luontevalle suomen kielelle. Mietin myös melko pitkään, miten suomentaa ilmauksen ”a[z] (…) politika tili-toli játékait”, kertoo Emma Pitkäsalo.

– Itse asiassa tässä nauroin itselleni. Onhan tämä vähän nolo juttu (en tiedä, onko se liian nolo suurelle yleisölle kerrottavaksi): luulin viimeiseen oikolukukierrokseen asti, että novellin päähenkilö on mies, mutta lopulta kävi ilmi, että kyseessä onkin nainen. En osannut kyseenalaistaa oletustani enkä ole varma, mistä oletukseni kumpusi. Tämä ei vaikuttanut käännökseeni kuin yhden sanan kohdalla (ja tämän sanan ansiosta asia kävi myös ilmi), muistelee Sanna Tiirikainen.

Elli Savisaarelle Budapestin joukkoliikenteeseen liittyvät sanat ja kaupungin tuntemus aiheuttivat eniten haasteita.

– Tällaisia olivat esimerkiksi kaupungin eri alueisiin liittyvät mielikuvat tai se, millä tavalla kulkuvälineet kulkevat.

Oskari Lumme taisteli erään kylpyhuonekeskustelun parissa, jossa päähenkilön alastomuus symboloi henkistä haavoittuvuutta sekä poliittisiin mielipiteisiin liittyvää arkaluontoisuutta.

– Oli haasteellista saada kuvattua tämä kohtaus suomeksi niin, ettei sitä käsitä väärin. Kohtaus on koominen ja vaatii lyhyttä, sujuvaa ilmaisua. Siitä kohdasta ei tullut niin tiivis kuin olisin halunnut, mutta luonteva ja sujuva ratkaisu onneksi löytyi.

Lisää unkarilaista kirjallisuutta Suomeen

Kääntäjät tietysti haluaisivat nähdä enemmän unkarilaista kirjallisuutta suomennettuna.

– Jos yhden vain saa nimetä, niin romaanikirjailijoista Tamás Gyurkovics, jonka teokset ovat monitahoisesta rakenteestaan huolimatta erittäin hallittuja ja mielenkiintoisia kokonaisuuksia, ja aiheet – huono omatunto tai sen puuttuminen – sellaisia, että ne koskettavat meitä kaikkia, vastaa Schmidt.

Elli Savisaari luettelee Zsuzsa Rakovszkyn ja Anna Szabó T.:n nimet. Irmeli Kniivilä näkisi sekä klassikoita että tuoretta kirjallisuutta suomennettuna. Oskari Lumme kääntää harrastuksena András Dugonicsin näytelmää Etelka Karjalassa.

– Karjalan hallitsija ajautuu myrskyssä autiosaarelle Suomen rannikolla ja kohtaa kadonneena olleen puolisonsa. Tarina on mielikuvitusta, mutta sen innoittajana oli unkarin ja suomen kielisukulaisuus, jonka János Sajnovics oli todistanut muutama vuosi aikaisemmin. Tämä vuonna 1794 julkaistu näytelmä on yksi ensimmäisistä unkarinkielisistä näytelmistä ja ehkä kiinnostavin niistä.

Teksti: Botond Vereb-Dér